"Rintasyöpä jäi vierellä kulkijaksi"- Haasteita ja mahdollisuuksia rintasyövän jälkeen työhön palaavan polulla ICF- viitekehyksessä tarkasteltuna

”RINTASYÖPÄ JÄI VIERELLÄ KULKIJAKSI”- HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA RINTASYÖVÄN JÄLKEEN TYÖHÖN PALAAVAN POLULLA ICF- VIITEKEHYKSESSÄ TARKASTELTUNA Lehtola, Raija Satakunnan ammattikorkeakoulu Kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelma Joulukuu 2014 Ohjaaja: Jaakkola- Hesso, Sirpa Sivumäärä: 58 Liitteitä: 4 Asiasanat: rintasyöpä, toiminta- ja työkyky, työterveyshuolto, ICF- toimintakyky-luokitus Tässä opinnäytetyössä selvitettiin rintasyövän kokeneen naisen työhön palaamisen liittyviä haasteita ja koettua työkykyä. Opinnäytetyössä selvitettiin myös työterveyshuollon ja lähiesimiehen antaman tuen määrää sairausloman aikana sekä työhön paluun yhteydessä. Tässä opinnäytetyössä on huomioitu myös mahdollisen kainalon tyhjäyksen aiheuttaman lymfaturvotuksen vaikutusta työkykyyn. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja aineiston keruu tapahtui puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen asiakkaina oleville naisille. Haastattelun tulosten jäsentelyssä käytettiin ICF- toimintakykyluokitusta, joka auttoi hahmottamaan toimintakyvyn kokonaisuutta sekä toiminta- ja työkykyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustuloksissa nousi esiin työn kevennysten positiivinen vaikutus työhön palaamisvaiheessa sekä kevennysten hyöty työssä jaksamisessa. Rintasyöpäkokemuksen ja syövän hoitojen vaikutukset erityisesti henkisellä tasolla eli tunne-elämän toiminnoissa tuntuivat vielä pitkään sairaudesta parantumisen jälkeen. Syövän uusiutumispelko vaikutti jaksamiseen, vaikka se ei hallinnut koko elämää. Solunsalpaajahoitoja saaneilla ilmeni sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita enemmän kuin niillä, jotka eivät olleet saaneet solunsalpaajia. Tutkimustuloksissa tuli lisäksi esiin se, että lähiesimies ei pitänyt työntekijän mielestä tarpeeksi tiiviisti yhteyttä työntekijään sairausloman aikana tai lähiesimies ei tehnyt mitään työkyvyn edistämiseksi, vaikka oli tietoinen työntekijän työkyvyn laskusta. Työterveyshuollon osuus henkisessä tukemisessa ja kannustamisessa oli useamman haastateltavan mielestä liian vähäistä. Osalla haastateltavista syöpäasioita ei hoidettu lainkaan työterveyshuollossa, vaikka he olisivat sitä odottaneet. Kontakteilla työterveyshuoltoon ja erityisesti työterveyslääkäriin ei ollut jatkuvuutta. Yllättävää oli, että ne henkilöt, joilla oli lymfaturvotusta eivät kuitenkaan ilmoittaneet turvotuksen olevan haitallista työssä selviämisen kannalta. Rintasyövän jälkeen haastateltavien elämään tuli myös hyviä asioita. Niitä olivat: elämänarvojen uusiksi meneminen, terve itsekkyys, elämän ja pienten turhien asioiden jääminen omaan arvoonsa. Nämä kaikki asiat loivat uusia valoisampia mahdollisuuksia vanhojen ajattelutapojen tilalle.BREAST CANCER PATIENTS’ CHALLENGES AND POSSIBILITIES IN RETURNING TO WORK Lehtola, Raija Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Rehabilitation Counselling and Planning December 2014 Supervisor: Jaakkola-Hesso, Sirpa Number of pages: 58 Appendices: 4 Key words: breast cancer, functioning and working ability, occupational health care, ICF classification of functioning The purpose of this thesis was to explore the challenges and experienced working ability, when a woman who has suffered from breast cancer returns to work. The thesis also explored the support the patient received from occupational health care and the superior during the sick leave and when returning to work. The thesis also takes into consideration the possible oedema caused by axillary lymph node dissection and its effect on working ability. The method was qualitative and the data were collected with a semi-structured theme interview among the clients of Pohjanmaa Cancer Society. The collected data were analysed with ICF classification of functioning. This classification gives a general overview of functioning and the factors affecting functioning and working ability. The results show that starting with lighter tasks at work had a positive effect on the women returning to work and it also helped them in coping with the work load. The effects of breast cancer and its treatments persisted for a long time, in particular, at the emotional level after the recovery. Fear of relapse affected the women’s coping with the work, although it did not take control of their whole life. Women who had received chemotherapy had more physical and emotional symptoms than women who had not received chemotherapy. According to the respondents, their superior did not keep enough contact with them during the sick leave and did not do anything to promote their working ability, although the superior was aware of the decline in working ability. The respondents thought that occupational health care providers did not give enough support and encouragement. In some cases, cancer issues were not dealt at all in occupational health care, although the women expected it. There was no continuity in contacts with occupational health care, in particular, with the physician. Surprisingly, women who had lymph swelling said that it did not affect their work harmfully. There were also improvements in the women’s lives after breast cancer. The respondents mentioned that they had reconsidered their values. They had become selfish in a healthy way and small, futile things did not bother them any longer. All these new perspectives created new, positive models of thought and replaced the old ways of thinking